Olipa reissu Torreviejaan,,,,,,,
Lähdimme iloisin mielin su 18.3. matkaan, me neljä siskosta ja kolmen ukot. Maanantaina menimme illalla syömään - ja huomasin, että miten en näe ihan kunnolla oikean silmän sisänurkalla....Ajattelin sen olevan "vain jotain".....Aamulla herätessä sama homma - ja nyt aloinkin jo huolestumaan. Sh Leena-sisko läksi minun matkaani Torreviejan Quironin sairaalaan ensiapuun (liitolla vakuutus ja tämä on vakuutusyhtiön määräämä sairaala).
Tuttu paikkahan se on - kaaduin viime syksynä Torreviejassa, ja sain pienen nirhauman käsivarteeni - apteekista des.ainetta ja sillä mentiin liian pitkään - kävin tasaisin välein näyttämässä apteekissa ja se oli jo aika karsean näköinen. Apteekissa vain sanoivat, että oukei, rasvaa päälle - kunnes kävin asiantuntevan apteekki-ihmisen luona - ja eikun Quironiin - ja siitähän seurasi sitten kunnon putsaus, side jne.... - mutta siitäkin selvittiin...
No tämä nykyinen tarina meni sitten näin - ensitutkimuksessa ei ilmennyt mitään, joten slan silmälääkärille - ja se olikin silmän verkkokalvon irtauma!!! Seuraavana päivänä kiireleikkauspassitus - operaatio tehtiin Murcian Quironin sairaalassa,
Menin ke sitten Murciaan - no hablo espanjol - ja siellä infossa ei puhuttu englantia! - alkoi jo turhauttamaan, että mitä hittoa tässä tekisi, leikkaukseen pitäisi mennä, mutta kun ei pääse infoa pidemmälle :( - onneksi jostain kaivoivat vähän englantia osaavan ja selvisi, että siellä ei ollut vakuutusyhtiön maksusitoumusta! What! Siitäpä sitten kilauttamaan kaverille - ja hän tiesi vastauksen :) - se oli mennyt Torreviejan Quironiin - eikun uuden lähettäminen sähköpostitse nopiasti, hop hop....Ja vihdoin pääsin osastolle, kamppeiden vaihto ja petiin makkoilemaan. Meni jonniin verran aikaa, kunnes sain elokuvamaisen sairaalakokemuksen - tiedättekö, kun makaat sairaalapetissä ja sinua kärrätään käytäviä sinne sun tänne - ja nyt sinne leikkaukseen.
Kaikki meni onneksi hyvin, espanjalaisten sairaanhoito on ilmeisesti oikein hyvää tasoa, näin sanovat. Yhden yön olin sairaalassa ja taksilla takaisin kämpille. Minun piti leikkauksessa käytetyn kaasun takia maata yksi kokonainen viikko pää alaspäin - vain pakolliset sain olla jalkeilla. Se viikko oli pitkä kuin nälkävuosi - onneksi minulla oli siskoista seuraa ja tietysti miehistä myös.
No, siskot ukkoineen lähtivät seuraavana sunnuntaina takaisin Suomeen. Se olikin oma juttunsa - siinä oli juuri kellojen siirrot kesäaikaan ja mihin sitä siellä siirrettiin jne - ja aamuyöstä paniikkinappia painaen nopea pakkaus ja kyytiin. Nooooo, eivät he siitä niin vähällä selvinneet. Kun lento oli kestänyt puolisen tuntia, se joutui jonkun sairaskohtauksen takia kääntymään takaisin kentälle.......ja siinä sitten taas odottelua jne......mutta vihdoin, varmasti aivan nääntyneinä he pääsivät kukin omiin koteihinsa!
Mieheni jäi "omaishoitajaksi" minulle, onneksi. Samaisena päivänä meillä oli sitten majanmuutto - SOS International oli järjestänyt majapaikan - ja sitten kävin sairaalassa viikon välein tarkastuksessa, josko saisin lentoluvan - eli kaasukuplat olisivat lähteneet kokonaan pois. Kaksi majanvaihtoa (koska SOS I. varaama eka paikka oli varattu myöhemmin (pääsiäinen). Toinen heidän järjestämänsä majapaikka olikin sitten iso hotellikompleksi, ja saimme pitää sen huoneen sitten loppuun asti, onneksi!
Se hotelli Playas de Torrevieja oli hyvä ja siisti hotelli, uima-allas ja iso ruokailusali. Kun ekan viikon jälkeen sain olla jo vähän pää ylöspäin, niin helpotti jo olotilaakin kummasti - ja viimeisellä kerralla sain elää jo normaalisti - kotiin tulimme siis vasta 12.4. eli viikon sijasta olimme hieman yli 3 ja puoli viikkoa. Loppuajasta olikin ihan kiva olla, kun oli olo aika hyvä ja aurinko paistoi heti aamusta....
Mutta sellainen seikkailu - opin tästä sen, että nyt käyn kerran vuoteen silmälääkärissä - tuon verkkokalvon irtauman syy on ikä ja voimakas likinäköisyys ---------
Iloista kevättä - ollaan terveitä ja onnellisia!
