Pilvien takaa pilkahtaa pieni valonsäde,
siellä tuikitte te rakkaat poismenneet,
siellä, mutta kuitenkin niin lähellä.
Sydämeeni olette tehneet lämpimän pesän,
kodin saivat sieltä monet muistot.
Tänäänkin
raotan sydäntäni,
otan varoen esiin - muistot -
silkkipaperiin käärityt...
Hyvää Pyhäinpäivää kaikille teille,
jotka ovat menetyksiä kokeneet,
sekä niille, jotka vielä siltä ovat säästyneet,
lämpöä, valoa, välittäkäämme toisistamme!
lauantai 31. lokakuuta 2009
perjantai 30. lokakuuta 2009
JCC # 81
Tämänkertaisen JCC:n haasteen takana piileskeli :) Carkki ja haaste oli sanallinen - eläinaihe pitäisi löytymän kortista -kiitos huasteesta, jonka otin vastaan
nooo...minulla nuo joulukortit on nyt vähän työvaiheessa, ei omat, vuan ihan muille, niin tässä nallukka joulufiilareissa :) - eläinhän se on siinä, kuin muuttii---syrämmet huovasta ja siihen liitetty rautalankaa, jossa myös sydämen jäljitelmä...
Mukavaa viikonloppua - ja jos joku blogia aiemmin lukenut miettii, niin pojalla on mennyt nyt kivasti, toivon sydämestäni, että elämä tästä paranee ----hän on ollut kuin eri ihminen tällä viikolla, tanssii, hoilottaa, hupailee....kun ei tarvitse murehtia kiusaamisia... ja samalla äiteekin saa "levätä" stressistä---
Tämähän on ihan unohtunut julkaista...
Hyvänen aika sentään - tämähän on unohtunut julkaista - keväällä taisin jo saada hyvän kierrossa Marjutilta tällaiset ihanuudet - toiveistani noita virkattuja tiskirättejä pari kpl ja ihana vaalea kaulaliina - nyt sen jo kaivoin esiin ja kohta käyttöä piisaakin ja vielä ovat niin kauniitakin.............Kiitos vielä Marjut :))
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
P*skarteluhaaste # 12
P*skarteluhaasteen aiheena oli PITSI...
Se on se meidän uusi vauva, nimeä on muista...vai miten se laulu menikään.
Taas vauvakortti :)Laitoin hörsöpitsiä kuvan taakse, taustapaperi oli ihan liian haljun näköinen ja siihen sitten tungin jälkijunassa Tapestryn pikkuleimalla täpliä ja kimalletta vielä,,,,hoh hoijaa..
MUISTAKAA BLOGIARVONTA....
MUISTAKAA BLOGIARVONTA....
Muistutus arvonnasta!
31.10.2009 vihelletään peli poikki - 2-vuotisblogistina olemisen riemu(?)juhlaa ???
Osallistuhan siis viimeistään 31.10 tähän 14.10. laitettuun blogiarvontaan - en saa sitten millään linkitettyä tuota päiväyksen tekstiä - eli tämä osoittaa sen, että olen kyllä aika tumpelo...
helpommalla pääset kun katson oikealta blogiarvonta -kohdan....
Osallistuhan siis viimeistään 31.10 tähän 14.10. laitettuun blogiarvontaan - en saa sitten millään linkitettyä tuota päiväyksen tekstiä - eli tämä osoittaa sen, että olen kyllä aika tumpelo...
helpommalla pääset kun katson oikealta blogiarvonta -kohdan....
tiistai 27. lokakuuta 2009
Jotain piristävääkin ...eli tätsykki pyörähtelemässä
Tämän pojan ongelmien takia tuntuu, että ei saa lohtua mistään - mutta kaivoinpa uuden Kirsiltä hommaamani leimasimen esiin ja pyöräytin kortin - vähän helpotti - tämä on NIIN hauska tätsykki - tanssien helmien päällä :)
maanantai 26. lokakuuta 2009
Sydän itkien...
On se kumma tuo onko-se-nyt- Murphyn laki - kun on kivoja ja iloisia päiviä, niin johan takavasemmalta iskee sitten jotain muuta....
Poikani (nyt 14 vee) on aina ollut hieman koulukiusattu, on tasaisia, pitkiä jaksoja, jolloin kaikki sujuu hyvin, sitten taas jotain tapahtuu. Kiusaaminen ei ole ollut mitään hakkaamisia tms. .- mutta pientä tönimistä, nimittelyä jne.
Tänä syksynä sitten se taas alkoi, tönimistä, nimittelyä, eräänä päivänä oli kaikki tullut yhdellä kertaa - tönimistä, repun heittelyä, haukkumista -> hammasraudoista, murrosikäisen rasvahiuksista, kaksoisleuasta........ja poika illalla murheellisena totesi, että paskin päivä ikinä...ja sanoi, että teki mieli laittaa sormet kurkkuun - johtuen tuosta lihavuushaukkumisesta. Aiemmin mietti (Kauhajoen vuosipäivänä) - että tuleeko hänestäkin, kun hän on myös koulukiusattu, niin joku tappaja......
Kaikkea sitten käsiteltiin koulussa ja taas nyt viime viikolla loman jälkeen oli kaksi ihanaa päivää, poika oli iloinen, reipas, onnellinen, hullutteli ja vitsaili illalla - kunnes sitten keskiviikkona oli saanut eri pojilta tekstarin - "hahaa, mä tapan sut!" - muka vitsinä selittivät myöhemmin.
Palaveria käytiin perjantaina edellisistä tapauksista, tämä viimeinen vielä käsiteltävänä.
Äidin sydän tuntuu murtuvan, aina kun ajattelen näitä asioita on kuin suuri kivenmurikka olisi painamassa harteitani alas - miten sitten kokee tämä vielä niin pieni (henkisesti ) poika, joka ei osaa puolustaa itseään.....
Onni on se, että hän pystyy vielä toistaiseksi ainakin puhumaan minulle kaikkia asioita - illalla ennen nukkumaanmenoa käymme läpi päiväänsä - kertoo hyvät, mutta ennenkaikkea ne mieltäpainavat asiat - kysyessäni, haluaisiko jutella jonkun ammattiauttajan kanssa murheistaan, sanoi riittävän tämä kotipsykologi :) - näillä mennään siis toistaiseksi ainakin...
Toivotaan, että nyt saadaan muutos ja stoppi tällaiselle näillä koulun toimenpiteillä ja jos ei ne auta, pitää siirtyä poliisitoimiin (?) - ainakin luokanvalvojasijainen on ottanut asian vakavasti....
Poikani (nyt 14 vee) on aina ollut hieman koulukiusattu, on tasaisia, pitkiä jaksoja, jolloin kaikki sujuu hyvin, sitten taas jotain tapahtuu. Kiusaaminen ei ole ollut mitään hakkaamisia tms. .- mutta pientä tönimistä, nimittelyä jne.
Tänä syksynä sitten se taas alkoi, tönimistä, nimittelyä, eräänä päivänä oli kaikki tullut yhdellä kertaa - tönimistä, repun heittelyä, haukkumista -> hammasraudoista, murrosikäisen rasvahiuksista, kaksoisleuasta........ja poika illalla murheellisena totesi, että paskin päivä ikinä...ja sanoi, että teki mieli laittaa sormet kurkkuun - johtuen tuosta lihavuushaukkumisesta. Aiemmin mietti (Kauhajoen vuosipäivänä) - että tuleeko hänestäkin, kun hän on myös koulukiusattu, niin joku tappaja......
Kaikkea sitten käsiteltiin koulussa ja taas nyt viime viikolla loman jälkeen oli kaksi ihanaa päivää, poika oli iloinen, reipas, onnellinen, hullutteli ja vitsaili illalla - kunnes sitten keskiviikkona oli saanut eri pojilta tekstarin - "hahaa, mä tapan sut!" - muka vitsinä selittivät myöhemmin.
Palaveria käytiin perjantaina edellisistä tapauksista, tämä viimeinen vielä käsiteltävänä.
Äidin sydän tuntuu murtuvan, aina kun ajattelen näitä asioita on kuin suuri kivenmurikka olisi painamassa harteitani alas - miten sitten kokee tämä vielä niin pieni (henkisesti ) poika, joka ei osaa puolustaa itseään.....
Onni on se, että hän pystyy vielä toistaiseksi ainakin puhumaan minulle kaikkia asioita - illalla ennen nukkumaanmenoa käymme läpi päiväänsä - kertoo hyvät, mutta ennenkaikkea ne mieltäpainavat asiat - kysyessäni, haluaisiko jutella jonkun ammattiauttajan kanssa murheistaan, sanoi riittävän tämä kotipsykologi :) - näillä mennään siis toistaiseksi ainakin...
Toivotaan, että nyt saadaan muutos ja stoppi tällaiselle näillä koulun toimenpiteillä ja jos ei ne auta, pitää siirtyä poliisitoimiin (?) - ainakin luokanvalvojasijainen on ottanut asian vakavasti....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)