Eilen tuli YLE:ltä koulukiusaamisohjelma. Minä en sitä katsonut kuin aivan lopussa. Eikö siis minua aihe kiinnostanut? Tästä ei ollut kyse, vaan ajattelin, että siellä puhutaan minulle vieläkin kipeästä aiheesta ja en pysty sitä katsomaan.
Olenko ollut koulukiusattu? Kyllä jotain on ollut aikoinaan, mutta se ei ole minulle tätä traumaa aiheuttanut,
vaan oman poikani joutuessa useasti kiusattavaksi - äitinä tunnekuohut olivat sitä luokkaa, etten halua sitä tunnetilaa enää kokea - muistot ovat vielä kipeänä piikkinä ihollani.
Luulenpa, että nyt jo aikuinen poikani on selvinnyt niistä kokemuksista minua paljon paremmin, mutta minun arpeni ovat vielä siellä jossain,
naarasleijonan lailla jouduin niin monesti ottamaan yhteyttä kouluun, jotta taas jälleen pidettäisiin joku palaveri kiusatun ja kiusaajan kanssa, me vanhemmatkin olimme monesti mukana, ja hyöty? - kiusaaminen jäi hetkeksi, kunnes taas alkoi.
Poikani ei joutunut kokemaan kovinkaan paljoa fyysistä väkivaltaa, mutta kuten olen sanonut aiemmin, se henkinen väkivalta, sanoilla ruoskiminen, on monesti monta kertaa pahempaa - se jää tuonne sielun syövereihin............Olen puhunut poikamme kanssa tästä -joskus vieläkin- ja tuntuu, että hän on onnistunut hyvin tunnetilojensa hallinnassa tässä suhteessa eikä muistele - tällaisessakaan yhteydessä - näitä, onneksi edesmenneitä, asioita elämässään.
Aiempia tuntemuksia voit halutessasi lukea blogistani, tunniste on "murheita" - vaikka tuosta alhaalta klikaten....
Minä taas aloitin kirjanteon tästä aiheesta, näkökulmana kiusattu ja perhe, miten se vaikutti kokonaisvaltaisesti elämäämme. Nyt se kirjanteko on jotenkin ollut jäissä, en ole saanut siihen riviäkään vähään aikaan,,,,,,,,,,,pitäisiköhän taas alkaa sitä miettimään, saisi sanoilla puettua tunteensa pintaan, puhdistettua ehkä myös sieluni syöverit samalla,,,,,,,,,,,,,,
Lopuksi toivon, ETTÄ TÄLLAISETKIN TV-OHJELMAT SAAVAT OIKEASTI JONKUN PALLON PYÖRIMÄÄN, MYÖNTEISEEN SUUNTAAN!
Sanoilla,
niin julmilla,
päin naamaa
sivallat
ruoskan lailla,
pieksät sanoillasi
toisen, avuttoman.
Ajatteletko yhtään,
sitä toista?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Murheita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Murheita. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
perjantai 8. lokakuuta 2010
Terveys on tärkeintä - rakkauden lisäksi :)))
Olen aiemmin kirjoitellutkin, että työpaikallani on homeongelma, korvaavia tiloja etsitään, toistaiseksi tuloksetta.
Teen sijaisuuksia ja pidin kesälläkin parin kuukauden "hometauon". Nyt oireet ovat tulleet takaisin: koko ajan yskä, pohjaton väsymys, kurkkukipu jne jne. Teen sijaisuutta niin, että olen samassa rakennuksessa, mutta 3. kerroksessa kaksi vkoa, 5. kerroksessa toiset kaksi vkoa.
Tein nyt päätöksen, että koska ainakin toistaiseksi pystyn olemaan 3. kerroksessa, siellä ei oireet ole niin pahoja, niin teen vain tuota sijaisuutta ja lopetin siellä 5. kerroksen "homepesässä" - kunnes korvaavat tilat löytyvät......
Nyt tuntuu olo hyvältä tuon päätöksenteon suhteen ja kroppa toivottavasti kiittää :)
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Teen sijaisuuksia ja pidin kesälläkin parin kuukauden "hometauon". Nyt oireet ovat tulleet takaisin: koko ajan yskä, pohjaton väsymys, kurkkukipu jne jne. Teen sijaisuutta niin, että olen samassa rakennuksessa, mutta 3. kerroksessa kaksi vkoa, 5. kerroksessa toiset kaksi vkoa.
Tein nyt päätöksen, että koska ainakin toistaiseksi pystyn olemaan 3. kerroksessa, siellä ei oireet ole niin pahoja, niin teen vain tuota sijaisuutta ja lopetin siellä 5. kerroksen "homepesässä" - kunnes korvaavat tilat löytyvät......
Nyt tuntuu olo hyvältä tuon päätöksenteon suhteen ja kroppa toivottavasti kiittää :)
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Koulukiusaamisasiaa ja elämän pohtiminen
Kävimme taas koululla palaverissa. Jälleen piinapenkissä eri kiusaaja ja hänen isänsä, vai oliko piinapenkissä poikamme.....kiusattuna ihmisenä ja me vanhemmat....
Olin kirjoittanut aiemmin tällä viikolla pitkän kirjeen meidän perheen tunnoista, miten nämä asiat, kiusaamiset ovat vaikuttaneet koko perheemme elämään, unettomia öitäkin olen viettänyt asioita itkien, pohtien - tämä kirje lähetettiin luokanvalvojan toimesta sähköpostitse nuoremme koko luokan vanhemmille: "Nuoremme itsetunto on alhaalla, kaikki ansaitsevat saada kasvaa omaan tahtiinsa, olla huoletta, ei tarvitsisi miettiä, mitä tämä päivä tuo tulleessaan"....... Pyyntönä oli, että vanhemmat puhuisivat kotona, asettuisivat kiusatun asemaan jne.....Kirje mielestäni oli hyvä ja kuvaava.
Sitten oli tämä palaveri - poika ja minä itsekin olimme vastahakoisia lähtemään koko palaveriin, väsyneitä koko tilanteeseen, mutta yritimme vielä ponnistaa tähän ja saada asioihin ratkaisua. Mieleni meinasi vain murtua, kun kiusaamiseen erikoistunut käsittelijä, erikoisope, aloitti alustuksen sanoen lukeneensa nuoren äidin kirjeen, joka oli järkyttävä....alkoi itkettämään, vaikka olen yleensä näissä palavereissa ollut järkevä....mutta sain koottua onneksi itseni.
Käsittelimme asiaa ja yllättäen kiusaajan isä sanoikin ottavansa poikansa loppukevääksi pois koulusta kotiopetukseen, puhui pitkään omasta elämästään, omista muistoistaan koulukiusattuna ja "turpaan tulee, jos vastaan tulevat" - asenteestaan. Näimme tämän kiusaajan herkistyvän tästä poisotosta, ja minäkin pidin jonkinlaisen puheenvuoron, jossa sanoin ammattiauttajan, psykologin avun voivan olla hyväksi tälle pojalle - ajattelin, että mikä tulevaisuus hänelläkin on..... heräsi sääli....
Illallakin mietin näitä asioita - ja toivoin kiusaajan elämän järjestyvän - kiusaajan vanhempien ero, oma kiusatuksi tuleminen pelilajissaan jne......
Jäin muutenkin pohtimaan asioita illalla, ei vain poikamme kannalta, vaan kiusaajien - useinhan näin on, että kiusaajaa on itseään kiusattu, on rikkonainen elämäntilanne, jota pitää purkaa toisiin ihmisiin.....miten saada tämä kierre katkeamaan....
Olen itse töissä sellaisella alalla, jossa näen/luen päivittäin erilaisten nuorten asioita, sitä pahaa oloa, monet ovat koulukiusattuja, kiusaajia....nuorten elämä tuntuu olevan erittäin haavoittuvaa ja miten paljon onkaan henkistä pahoinvointia!
Mietityttää nämä kaikki asiat, elämä ja siihen vaikuttavat tekijät - miten kunkin ihmisen elämä menee, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen, mikä tulevaisuus on kullakin ihmiselle, mikä kohtalo, miten valitset minkäkin suunnan elämässäsi............ kaikki vaikuttaa kaikkeen....
Olin kirjoittanut aiemmin tällä viikolla pitkän kirjeen meidän perheen tunnoista, miten nämä asiat, kiusaamiset ovat vaikuttaneet koko perheemme elämään, unettomia öitäkin olen viettänyt asioita itkien, pohtien - tämä kirje lähetettiin luokanvalvojan toimesta sähköpostitse nuoremme koko luokan vanhemmille: "Nuoremme itsetunto on alhaalla, kaikki ansaitsevat saada kasvaa omaan tahtiinsa, olla huoletta, ei tarvitsisi miettiä, mitä tämä päivä tuo tulleessaan"....... Pyyntönä oli, että vanhemmat puhuisivat kotona, asettuisivat kiusatun asemaan jne.....Kirje mielestäni oli hyvä ja kuvaava.
Sitten oli tämä palaveri - poika ja minä itsekin olimme vastahakoisia lähtemään koko palaveriin, väsyneitä koko tilanteeseen, mutta yritimme vielä ponnistaa tähän ja saada asioihin ratkaisua. Mieleni meinasi vain murtua, kun kiusaamiseen erikoistunut käsittelijä, erikoisope, aloitti alustuksen sanoen lukeneensa nuoren äidin kirjeen, joka oli järkyttävä....alkoi itkettämään, vaikka olen yleensä näissä palavereissa ollut järkevä....mutta sain koottua onneksi itseni.
Käsittelimme asiaa ja yllättäen kiusaajan isä sanoikin ottavansa poikansa loppukevääksi pois koulusta kotiopetukseen, puhui pitkään omasta elämästään, omista muistoistaan koulukiusattuna ja "turpaan tulee, jos vastaan tulevat" - asenteestaan. Näimme tämän kiusaajan herkistyvän tästä poisotosta, ja minäkin pidin jonkinlaisen puheenvuoron, jossa sanoin ammattiauttajan, psykologin avun voivan olla hyväksi tälle pojalle - ajattelin, että mikä tulevaisuus hänelläkin on..... heräsi sääli....
Illallakin mietin näitä asioita - ja toivoin kiusaajan elämän järjestyvän - kiusaajan vanhempien ero, oma kiusatuksi tuleminen pelilajissaan jne......
Jäin muutenkin pohtimaan asioita illalla, ei vain poikamme kannalta, vaan kiusaajien - useinhan näin on, että kiusaajaa on itseään kiusattu, on rikkonainen elämäntilanne, jota pitää purkaa toisiin ihmisiin.....miten saada tämä kierre katkeamaan....
Olen itse töissä sellaisella alalla, jossa näen/luen päivittäin erilaisten nuorten asioita, sitä pahaa oloa, monet ovat koulukiusattuja, kiusaajia....nuorten elämä tuntuu olevan erittäin haavoittuvaa ja miten paljon onkaan henkistä pahoinvointia!
Mietityttää nämä kaikki asiat, elämä ja siihen vaikuttavat tekijät - miten kunkin ihmisen elämä menee, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen, mikä tulevaisuus on kullakin ihmiselle, mikä kohtalo, miten valitset minkäkin suunnan elämässäsi............ kaikki vaikuttaa kaikkeen....
maanantai 11. tammikuuta 2010
Sydämeeni osuman sain, mutta ei niinkuin voisi kuvitella...
Olen kirjoitellut tästä ennenkin .....
Viitaten otsikkoon - eli surumielellä kirjoittelen. Poika, 14 vee, hän on hyvin herkkä ja tunnepitoinen lapsi (äitiinsä tullut) ja ottaa kaikki asiat jotenkin liian tarkasti. On motorisesti hieman kömpelö jne... Hänellähän on ollut tuota pientä koulukiusaamistakin koko kouluaikansa. Nyt murrosiän kourissa ajattelee kaikenlaisia ja murehtii omaa huonouttaan jne. Nyt joululoman jälkeen koulun alkaminen aiheutti ahdistusta ja miettimistä, mitä tämä jakso tuokaan tullessaan. On jo aivan fyysisiä tunteita....Sydämeni itkee hiljaisesti, yritän kyllä auttaa ja onneksi pystyy vielä juttelemaan niistä todella tummista tunteistaankin, josko tähän apua saisi joltain osaavammaltakin, toivotaan.
Miehet on yleensä luotu eri puusta, joten miehenikin suhtautuu asiaan realistisesti ja järkevästi, minä otan tunteella ja tuntuu jo itsellä, että on oikeita sydänoireitakin tämän myötä....Itsenihän pitää olla pojan nähden kuitenkin voimakas ja "etäinen" siinä mielessä, ettemme molemmat mene tunteiden vieminä ....
Ristitty on käsiä ja puhuttu muiden kanssa, se helpottaa hieman, mutta kukaanhan ei voi toisen murheita ottaa kantaakseen....
Viitaten otsikkoon - eli surumielellä kirjoittelen. Poika, 14 vee, hän on hyvin herkkä ja tunnepitoinen lapsi (äitiinsä tullut) ja ottaa kaikki asiat jotenkin liian tarkasti. On motorisesti hieman kömpelö jne... Hänellähän on ollut tuota pientä koulukiusaamistakin koko kouluaikansa. Nyt murrosiän kourissa ajattelee kaikenlaisia ja murehtii omaa huonouttaan jne. Nyt joululoman jälkeen koulun alkaminen aiheutti ahdistusta ja miettimistä, mitä tämä jakso tuokaan tullessaan. On jo aivan fyysisiä tunteita....Sydämeni itkee hiljaisesti, yritän kyllä auttaa ja onneksi pystyy vielä juttelemaan niistä todella tummista tunteistaankin, josko tähän apua saisi joltain osaavammaltakin, toivotaan.
Miehet on yleensä luotu eri puusta, joten miehenikin suhtautuu asiaan realistisesti ja järkevästi, minä otan tunteella ja tuntuu jo itsellä, että on oikeita sydänoireitakin tämän myötä....Itsenihän pitää olla pojan nähden kuitenkin voimakas ja "etäinen" siinä mielessä, ettemme molemmat mene tunteiden vieminä ....
Ristitty on käsiä ja puhuttu muiden kanssa, se helpottaa hieman, mutta kukaanhan ei voi toisen murheita ottaa kantaakseen....
maanantai 26. lokakuuta 2009
Sydän itkien...
On se kumma tuo onko-se-nyt- Murphyn laki - kun on kivoja ja iloisia päiviä, niin johan takavasemmalta iskee sitten jotain muuta....
Poikani (nyt 14 vee) on aina ollut hieman koulukiusattu, on tasaisia, pitkiä jaksoja, jolloin kaikki sujuu hyvin, sitten taas jotain tapahtuu. Kiusaaminen ei ole ollut mitään hakkaamisia tms. .- mutta pientä tönimistä, nimittelyä jne.
Tänä syksynä sitten se taas alkoi, tönimistä, nimittelyä, eräänä päivänä oli kaikki tullut yhdellä kertaa - tönimistä, repun heittelyä, haukkumista -> hammasraudoista, murrosikäisen rasvahiuksista, kaksoisleuasta........ja poika illalla murheellisena totesi, että paskin päivä ikinä...ja sanoi, että teki mieli laittaa sormet kurkkuun - johtuen tuosta lihavuushaukkumisesta. Aiemmin mietti (Kauhajoen vuosipäivänä) - että tuleeko hänestäkin, kun hän on myös koulukiusattu, niin joku tappaja......
Kaikkea sitten käsiteltiin koulussa ja taas nyt viime viikolla loman jälkeen oli kaksi ihanaa päivää, poika oli iloinen, reipas, onnellinen, hullutteli ja vitsaili illalla - kunnes sitten keskiviikkona oli saanut eri pojilta tekstarin - "hahaa, mä tapan sut!" - muka vitsinä selittivät myöhemmin.
Palaveria käytiin perjantaina edellisistä tapauksista, tämä viimeinen vielä käsiteltävänä.
Äidin sydän tuntuu murtuvan, aina kun ajattelen näitä asioita on kuin suuri kivenmurikka olisi painamassa harteitani alas - miten sitten kokee tämä vielä niin pieni (henkisesti ) poika, joka ei osaa puolustaa itseään.....
Onni on se, että hän pystyy vielä toistaiseksi ainakin puhumaan minulle kaikkia asioita - illalla ennen nukkumaanmenoa käymme läpi päiväänsä - kertoo hyvät, mutta ennenkaikkea ne mieltäpainavat asiat - kysyessäni, haluaisiko jutella jonkun ammattiauttajan kanssa murheistaan, sanoi riittävän tämä kotipsykologi :) - näillä mennään siis toistaiseksi ainakin...
Toivotaan, että nyt saadaan muutos ja stoppi tällaiselle näillä koulun toimenpiteillä ja jos ei ne auta, pitää siirtyä poliisitoimiin (?) - ainakin luokanvalvojasijainen on ottanut asian vakavasti....
Poikani (nyt 14 vee) on aina ollut hieman koulukiusattu, on tasaisia, pitkiä jaksoja, jolloin kaikki sujuu hyvin, sitten taas jotain tapahtuu. Kiusaaminen ei ole ollut mitään hakkaamisia tms. .- mutta pientä tönimistä, nimittelyä jne.
Tänä syksynä sitten se taas alkoi, tönimistä, nimittelyä, eräänä päivänä oli kaikki tullut yhdellä kertaa - tönimistä, repun heittelyä, haukkumista -> hammasraudoista, murrosikäisen rasvahiuksista, kaksoisleuasta........ja poika illalla murheellisena totesi, että paskin päivä ikinä...ja sanoi, että teki mieli laittaa sormet kurkkuun - johtuen tuosta lihavuushaukkumisesta. Aiemmin mietti (Kauhajoen vuosipäivänä) - että tuleeko hänestäkin, kun hän on myös koulukiusattu, niin joku tappaja......
Kaikkea sitten käsiteltiin koulussa ja taas nyt viime viikolla loman jälkeen oli kaksi ihanaa päivää, poika oli iloinen, reipas, onnellinen, hullutteli ja vitsaili illalla - kunnes sitten keskiviikkona oli saanut eri pojilta tekstarin - "hahaa, mä tapan sut!" - muka vitsinä selittivät myöhemmin.
Palaveria käytiin perjantaina edellisistä tapauksista, tämä viimeinen vielä käsiteltävänä.
Äidin sydän tuntuu murtuvan, aina kun ajattelen näitä asioita on kuin suuri kivenmurikka olisi painamassa harteitani alas - miten sitten kokee tämä vielä niin pieni (henkisesti ) poika, joka ei osaa puolustaa itseään.....
Onni on se, että hän pystyy vielä toistaiseksi ainakin puhumaan minulle kaikkia asioita - illalla ennen nukkumaanmenoa käymme läpi päiväänsä - kertoo hyvät, mutta ennenkaikkea ne mieltäpainavat asiat - kysyessäni, haluaisiko jutella jonkun ammattiauttajan kanssa murheistaan, sanoi riittävän tämä kotipsykologi :) - näillä mennään siis toistaiseksi ainakin...
Toivotaan, että nyt saadaan muutos ja stoppi tällaiselle näillä koulun toimenpiteillä ja jos ei ne auta, pitää siirtyä poliisitoimiin (?) - ainakin luokanvalvojasijainen on ottanut asian vakavasti....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)