keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Koulukiusaaminen, YLE

Eilen tuli YLE:ltä koulukiusaamisohjelma. Minä en sitä katsonut kuin aivan lopussa. Eikö siis minua aihe kiinnostanut? Tästä ei ollut kyse, vaan ajattelin, että siellä puhutaan minulle vieläkin kipeästä aiheesta ja en pysty sitä katsomaan.

Olenko ollut koulukiusattu? Kyllä jotain on ollut aikoinaan, mutta se ei ole minulle tätä traumaa aiheuttanut, 
vaan oman poikani joutuessa useasti kiusattavaksi - äitinä tunnekuohut olivat sitä luokkaa, etten halua sitä tunnetilaa enää kokea - muistot ovat vielä kipeänä piikkinä ihollani.

Luulenpa, että nyt jo aikuinen poikani on selvinnyt niistä kokemuksista minua paljon paremmin, mutta minun arpeni ovat vielä siellä jossain, 
naarasleijonan lailla jouduin niin monesti ottamaan yhteyttä kouluun, jotta taas jälleen pidettäisiin joku palaveri kiusatun ja kiusaajan kanssa, me vanhemmatkin olimme monesti mukana, ja hyöty? - kiusaaminen jäi hetkeksi, kunnes taas alkoi.

Poikani ei joutunut kokemaan kovinkaan paljoa fyysistä väkivaltaa, mutta kuten olen sanonut aiemmin, se henkinen väkivalta, sanoilla ruoskiminen, on monesti monta kertaa pahempaa - se jää tuonne sielun syövereihin............Olen puhunut poikamme kanssa tästä -joskus vieläkin- ja tuntuu, että hän on onnistunut hyvin tunnetilojensa hallinnassa tässä suhteessa eikä muistele - tällaisessakaan yhteydessä - näitä, onneksi edesmenneitä, asioita elämässään.

Aiempia tuntemuksia voit halutessasi lukea blogistani, tunniste on "murheita" - vaikka tuosta alhaalta klikaten....

Minä taas aloitin kirjanteon tästä aiheesta, näkökulmana kiusattu ja perhe, miten se vaikutti kokonaisvaltaisesti elämäämme. Nyt se kirjanteko on jotenkin ollut jäissä, en ole saanut siihen riviäkään vähään aikaan,,,,,,,,,,,pitäisiköhän taas alkaa sitä miettimään, saisi sanoilla puettua tunteensa pintaan, puhdistettua ehkä myös sieluni syöverit samalla,,,,,,,,,,,,,,

Lopuksi toivon,  ETTÄ TÄLLAISETKIN TV-OHJELMAT SAAVAT OIKEASTI JONKUN PALLON PYÖRIMÄÄN, MYÖNTEISEEN SUUNTAAN!


             Sanoilla,
               niin julmilla,
             päin naamaa 
            sivallat
              ruoskan lailla,
            pieksät sanoillasi
                    toisen, avuttoman.
           Ajatteletko yhtään,
                    sitä toista?

5 kommenttia:

Marjut kirjoitti...

Katsoin pätkän eilen; onhan aihe minullekin omakohtainen. Valitettavasti vain olen tullut siihen tulokseen, että paljon puhetta vähän villoja.

ritva kirjoitti...

Kyllä tuli katsottua,hyvään suuntaa on menossa kokemusta on,ennen ei opettajat paljonkaan siitä piitannut.♥

kosotäti kirjoitti...

Toivotaan että ohjelmalla olisi myönteistä vaikutusta, mutta mie epäilen.Toki kiusaaminen on vähentynyt mutta aina löytyy uusia kiusajia.
On hienoa että poikasi on selvinnyt, niin minunkin poika, mutta myö äidit ollaan varmasti ikuisesti vereslihalla.
Iloa ja valoa elämääsi.

tupu hannele kirjoitti...

en jaksanut myöskään katsoa ohjelmaa.mutta on veljeni ollut todella pahasti koulukiusattu,henkisesti ja fyysisesti.nyt vasta,kun on 52 ikäinen on alkanut toipumaan ajatuksesta,että on ihan nolla ihminen.siis sitä,että ei ole nolla ihminen.meidän omaisten tuella.ei yhteiskunnan puolesta ole ollut tukijoita.

Anneli kirjoitti...

Minäkään en sitä loppuun asti katsonut, kun uni yllätti.
Mutta olen minäkin ollut kiusattu, koulumatkoilla.
Vieläkin sitä ajattelen :(

ps. kyllä novitalta se lehti lähetettiin.