keskiviikko 25. toukokuuta 2016

50 vee - jee...

Mieheni nuorempi sisko täyttää tänään 50 vuotta. Bileet pidetään myöhemmin, mutta lähetin lahjaan osallistujilta kortin ja vihjeen lahjasta....

Etukannessa Päivi nuorena - koiraihmisenä touhuaa koirulin kanssa

 Sisäsivulla taskussa onnittelut, koira lapussakin...

Ja koska lahjana on Karjalanmatka, niin siitä sitten värkkäsin tulitikkurasiasta matkalaukun, sisältöön lappu vihjeestä ja ruksi Eurooppa-karttaan ruksi noin-kohtaan. 

 

Tämän matkan idea on siinä, että äitinsä on Karjalasta kotoisin, evakkona aikanaan joutunut sieltä lähtemään. Heidän piti jo viime vuonna lähteä katsomaan äitinsä lapsuudenmaisemia, mutta se peruuntui. Nyt lähdemme pienellä porukalla heinäkuussa sinne.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Täyttä ikää...21....

Rakas poikamme Juho täyttää tänään 21 vuotta - eli  eikös ennenvanhaan ollut tuo 21 se täysi-ikäisyyden etappi.................Niin se aika kuluu!

Ja suutarinlapsi ilmiö tuli tässäkin - minullahan on muutenkin yksinkertaisia kortteja (yksinkertaisella ihmisellä?) - ja eilen sitten iltasella havahduin, että kortti! No, poika kun ei niin perusta korteista, vaan paremmin sen sisällöstä ja lahjoista....niin kohokuvioitu kukkakuosi lempivärissään sinisessä...vähän reunoja ressailtu saksilla...


maanantai 9. toukokuuta 2016

Muisteluita

Olimme mökillä koko pidennetyn viikonlopun, joten jäi äitienpäivät tänne toivottamatta - toivottavasti kaikilla oli kuitenkin ihana äipänpäivä!

Oma äitini ja isäni ovat Taivaan kodissa olleet jo jonniin aikaa - isäni menehtyi aikanaan auto-onnettomuudessa vuonna 1976 - olisi sinä vuonna täyttänyt 60 vuotta. Ensimmäistä kertaa olisi päässyt kuntoutukseen - sodassa oli kaikenlaista tullut.....mutta niin vain Luoja päätti, että Erkin meno katkesi siihen....Hän olisi täyttänyt tänä vuonna 100 vuotta!

Äitini taas pitkään jo dementoituneena sai rauhan ja pääsi iskän viereen - 30 vuotta miehensä kuolemasta eli 2006 nukkui pois.

Puhuimme juuri mieheni kanssa edesmenneistä vanhemmista, hänellä isä 2008. Hän sanoi, ettei kovin usein isäänsä muistele, ja niin en minäkään - tosin onhan siitä jo aikaakin minun isäni poismenosta....mutta muutenkin, isäni oli sellainen perihämäläinen "en puhu enkä pussaa" tyylinen - tosin vieraille oli hyvinkin seurallinen ja hyvä isäntä.

Äitini taas - kyllä niin monta kertaa hän on mielessäni - ei vähiten äitienpäivänä - ja lähetin eilenkin äidille terveiset taivaaseen - vilkuttaen sinnepäin.

Äiti oli aina minulle - ja varmaan muillekin sisaruksilleni (8 kpl) - niin kovin tärkeä - ainakin meille siskoille! 

Hän oli aina niin lempeä, se sana varmaan kuvastaa häntä parhaiten - varsinkin vanhemmiten. Oikein sydäntä riipaisi, kun kävin tätiäni katsomassa - hän on kuin äitini peilikuva -....

Äiti - niin ihana sana!

tiistai 3. toukokuuta 2016

Rähmäkäpälän tarina munkkien teosta

Hei ja niin se kevät keikkuen on tullut - jotenkin yllättävän nopeasti meni talvi - ja nyt jo toukokuussa on hirmu hellelukemia täällä Jyväskylässä - miten teillä muualla - villasukat talviteloille ja jos-ei-bikineitä, niin vähän ohuempaa ylle....?

Vappupostauksessa esitin "kuva-arvoituksen" - mitä ihmettä olen koheltanut. Tässä tulee tarinan muodossa vastaus - istukaa siis ihmettelemään .....
-----

Vappuvalmistuksia

Hei, nythän on jo kohta vappu ja vasta sima laitettu tirisemään ja kohta valmista - miten nyt näin saamaton olen.....ihmettelen. Tai tiedänhän minä, sitkeä flunssa isännän Lapintuliaisina - siitä lahjasta en niin olisi välittänyt - pojallekin mokoma saman lahjan toi tullessaan - lapinkaveri sen "antoi" Tanelle vastaavasti.....

No, ei auta maammelaulukaan, nyt on aloitettava, jos ei vappuaattona ala munkkeja tekemään. Voi yhden kerran, ensin väännän gluteenittoman taikinan - tämän ohjeen mukaan, joka hyväksi havaittu - ja munkit muotonsa sai.
Vesihöyryä munkkien niskaan ja sillä välillä tavisten munkkitaikikan tekoon ja se kohoamaan - tavallisille tavallinen kohotus :)

Hyvältä näyttää - eikun paistamaan minun gluteenittomat - munkit ovat vesihöyryn virvoittamana kohonneet mukavaan malliin. Voi rähmä, taas sama jokavuotinen pulma - ei ole kunnollista paistolämmön mittaria, kun entinen hajosi ajat sitten - mikähän tässäkin tementiassa on - no, kyllä tästäkin selvitään, taikinakikkareita tirisemään.
No nyt on munkkirasva sopivan kuumaa ja eikun paistamaan - hyvin menee - keep on going - ja loppusuora häämöttää, jes!

Ei vitsi, tavisten munkkitaikina olisi pitänyt jo olla tehtynä ja rasva kuumaa.....no, sammutanpa hetkeksi rasvan. Ai, siellä on vähän noita taikinajämiä - taidankin siivilöidä ne pois. Muovikippoon siivilä ja rasvaa kaatamaan, olkoot siinä nyt niin kauan kun saan taikinan työstettyä munkkien näköiseksi....

VOI EI, mikä hitto täällä lainehtii lattialla - ja pöydällä, valuu keittiön laatikoihin ja pinnalle - voi helvata, munkkirasva!!!! Kiireesti siirtämään teräskattilaan loput kiposta.

Mitä hitsiä on tapahtunut, huudan ja kiroan (oikeilla kirosanoilla,,,,,) - ja kun olen tyhjentänyt muovikipon, huomaan syyn - kuuma rasva on tehnyt pienen reiän, josta se oli valunut jo jonkin aikaa katastrofin aiheuttaen - voi rähmänkäpälä!!! 

Huudan pojalle, että tuo huonoja pyyhkeitä ylhäältä ja mitä vaan - pienet talouspaperit ei tässä leikissä paljon hetkauta - --------

Ja niin siinä sitten kävi - kyllä kirosin omaa tyhmyyttäni (tosin vanha muovikipponi on kestänyt vaikka mitä, mutta nyt päätti sanoa sopimuksensa irti....).

Että sellainen vappuvalmistelu!

Ja teinkö vielä tavisten munkit - no minä tyttö kun olen itsepäinenkin, niin tein - pojan laitoin kauppaan ostamaan uutta munkkirasvaa - vaikka hän hepulini nähtyään ja varsinkin kuultuaan - sanoi, että et tee enää mitään!
---mutta kylläpä ne munkit hänelle sitten maistuivat myöhemmin ----nam...