Kävimme taas koululla palaverissa. Jälleen piinapenkissä eri kiusaaja ja hänen isänsä, vai oliko piinapenkissä poikamme.....kiusattuna ihmisenä ja me vanhemmat....
Olin kirjoittanut aiemmin tällä viikolla pitkän kirjeen meidän perheen tunnoista, miten nämä asiat, kiusaamiset ovat vaikuttaneet koko perheemme elämään, unettomia öitäkin olen viettänyt asioita itkien, pohtien - tämä kirje lähetettiin luokanvalvojan toimesta sähköpostitse nuoremme koko luokan vanhemmille: "Nuoremme itsetunto on alhaalla, kaikki ansaitsevat saada kasvaa omaan tahtiinsa, olla huoletta, ei tarvitsisi miettiä, mitä tämä päivä tuo tulleessaan"....... Pyyntönä oli, että vanhemmat puhuisivat kotona, asettuisivat kiusatun asemaan jne.....Kirje mielestäni oli hyvä ja kuvaava.
Sitten oli tämä palaveri - poika ja minä itsekin olimme vastahakoisia lähtemään koko palaveriin, väsyneitä koko tilanteeseen, mutta yritimme vielä ponnistaa tähän ja saada asioihin ratkaisua. Mieleni meinasi vain murtua, kun kiusaamiseen erikoistunut käsittelijä, erikoisope, aloitti alustuksen sanoen lukeneensa nuoren äidin kirjeen, joka oli järkyttävä....alkoi itkettämään, vaikka olen yleensä näissä palavereissa ollut järkevä....mutta sain koottua onneksi itseni.
Käsittelimme asiaa ja yllättäen kiusaajan isä sanoikin ottavansa poikansa loppukevääksi pois koulusta kotiopetukseen, puhui pitkään omasta elämästään, omista muistoistaan koulukiusattuna ja "turpaan tulee, jos vastaan tulevat" - asenteestaan. Näimme tämän kiusaajan herkistyvän tästä poisotosta, ja minäkin pidin jonkinlaisen puheenvuoron, jossa sanoin ammattiauttajan, psykologin avun voivan olla hyväksi tälle pojalle - ajattelin, että mikä tulevaisuus hänelläkin on..... heräsi sääli....
Illallakin mietin näitä asioita - ja toivoin kiusaajan elämän järjestyvän - kiusaajan vanhempien ero, oma kiusatuksi tuleminen pelilajissaan jne......
Jäin muutenkin pohtimaan asioita illalla, ei vain poikamme kannalta, vaan kiusaajien - useinhan näin on, että kiusaajaa on itseään kiusattu, on rikkonainen elämäntilanne, jota pitää purkaa toisiin ihmisiin.....miten saada tämä kierre katkeamaan....
Olen itse töissä sellaisella alalla, jossa näen/luen päivittäin erilaisten nuorten asioita, sitä pahaa oloa, monet ovat koulukiusattuja, kiusaajia....nuorten elämä tuntuu olevan erittäin haavoittuvaa ja miten paljon onkaan henkistä pahoinvointia!
Mietityttää nämä kaikki asiat, elämä ja siihen vaikuttavat tekijät - miten kunkin ihmisen elämä menee, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen, mikä tulevaisuus on kullakin ihmiselle, mikä kohtalo, miten valitset minkäkin suunnan elämässäsi............ kaikki vaikuttaa kaikkeen....
8 kommenttia:
Voimia teille koko sydämestäni!! Minulla on omakohtaisia kokemuksia, ja perheenne tilanne kosketti! Hienosti olet kyennyt asioita jäsentelemään, toivottavasti tämä on nyt suunta kohti parempaa!!
Voi, toivotaan nyt , että tästä alkaa uusi parempi aikakausi teidän, etenkin poikasi elämässä!
Aika kauan on mennyt, että tähän pisteeseen olette päässeet, ja minusta se on huutava vääryys, että apua ei tule ajoissa tai asioita ei koulun- tai kiusaajan perheestä yleensä muissakaan tapausissa selvitetä tarpeeksi nopeasti!
Hyvää palmusunnuntaita! Ja suuri halaus!
Suuri halaus teille molemmille, olette ajatuksissa.
Meillä on ollut samantapaisia juttuja omassa perheessä esikoisen kanssa. Meidän onni oli uusi koulu ja vaikka sielläkin meinasi sama jatkua niin uusi opettaja joka puuttui asiaan. Kiusaajasta ja kiusatusta tuli koulun loppuajaksi kaverit.
Jaksamista teille molemmilla ja kaikille jotka ovat samassa tilanteessa, puhuminen auttaa jaksamaan.
Jaksamista teille kaikille!
Luulin jo tilanteen parantuneen, optimisti kun olen, kauan vain on jatkunut. Palavereista voi alkaa parempi aika, on hyvä pienemmällä joukolla asiaa noin käsitellä, vaikka se varmasti on ollut raskasta teille kaikille osallisille. Toivotaan, että tästä alkaisi valoisampi aika!
Tsemppiä ja sinnikkyyttä teille kaikille! On onni, että olet jaksanut taistella. Mielestäni opettaja on avainasemassa, kuten näkyy Marjonkin tapauksessa uudessa koulussa, ehdoton nollatoleranssi kiusaamista vastaan! Sen puolesta on vanhempienkin taisteltava! Jaksamista ja uskomista ja hyvää pääsiäistä!
Voimia teille ja paljon! Ja virtuaalihalaus päälle. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksei kiusaamiskierrettä saada katkaistua. Itse olin kiusattu 60-luvulla ja nyt on jo 2010-luku.
Kukkuu!!!
Blogissani ois sulle jotain...
Miunkin blogissa olisi siulle jotain:)
Lähetä kommentti