Aurinko taistelee paikastaan, minä olen vielä täällä! Pinnistelen harmaiden pilvien läpi, uskallan näyttäytyä, tiedän, että ihmiset minua niin kaipaavat, kannattaa siis taistella - vaikeuksien kautta voittoon... minä tulen....
Tänään on Vain elämää -jaksossa Samuli Edelmannin päivä. Siitä jäin miettimään ensimmäistä - ja ainoaa live-esitystä, minkä olen häneltä nähnyt. Asuimme aikoinaan mieheni kanssa Kuopiossa. Töissä eräs työntekijä halusi ehdottomasti mennä seuraavana iltana katsomaan tätä Samulia, oli mahdoton fani. Kukaan ei oikein innostunut keskellä viikkoa lähteä jonnekin kapakkiin, mutta minä sitten päätin kuitenkin, että lähdetään. En ollut mitenkään fani, mutta silloin ajattelin, että hän on ihan ookoo esiintyjä. Muutin mieleni täysin - paikka ensinnäkin oli juuri sopiva, pieni, hämyinen ravintolatila. Ja kun hän alkoi laulaa - olin myyty! Herkkä, taianomainen tuokio - laulu pehmeästi soljuvaa, kiireetöntä, esiintyminen eleetöntä ja rauhaisaa - tuntui, että hän lauloi vain minulle -minustahan tuli melkein fani! Nykyäänhän hän pitää suurempia konsertteja, RUKOUS-tyyppistäkin hengellistä musiikkia jne..... --------------------- Ja tähän loppuun oma runontapainen: Rukous Kuiskaan rukouksen - se äärettömiin katoaa, kohti korkeuksia ääni hajoaa. Kuuleeko sitä kukaan, siitä ainakin lohtua saan - kuulee, uskon niin ja katson taivaisiin.
Kun kuulin ystäväni äidistä suru-uutisen, tein muutamia korttivaihtoehtoja ja minähän päädyin tähän korttiin. Tässä muut - toivottavasti näille EI löydy käyttöä,,,,,
Tässä kohokuvioitu tuo rinkula lehtineen, Kärkkäiseltä ostamastani hopeatimangilevyn saksasin ristin muotoisen kuvion, teksti
Tässä taas pitsiä pitsin päällä, kuva yhdestä kortista muotoiltu - minusta tämä sopii hyvin suruunkin, tekstiä ja timangeja reunoissa,,,,
Tämän päivän sana Tarina päivässä -haasteessa on IRROTA. Vaikka se kuinka nitkutteli itseään edes takas, ei tapahtunut mitään. Se kiemurteli, yritti heilua, pyöriä - ei mitään. Voi ei, kaikki muut ovat jo tuolla, se manasi, miksi minun pitää vielä tässä taistella! Muut huusivat, tule tule, mutta minkäpä se voi, vaikka parhaansa yritti edesauttaa, niin mitään - ei mitään - tapahtunut! Kunnes - yht´äkkiä se alkoi irrota, hiljalleen, ääneti se kieppui kohti toisia, Minä tulen - se huudahti, tehkää tilaa!!!!! Ja niin oli se saavuttanut päämääränsä, ollen yhtä toisten kanssa, samanlainen; pieni lehti syksyn sateessa ja tuulessa, nyt yhtenä lehtenä kaikkien lehtien joukossa, maassa lehtikasassa - puun lehti -
Löysin Lahden Kärkkäiseltä kivan hopeatimangilevyn, jossa liima takana. Siitä olikin kiva leikata paloja,,,,tässä nainen saanut kunnon hopiat vierelleen,,,