Pilvien takaa pilkahtaa pieni valonsäde,
siellä tuikitte te rakkaat poismenneet,
siellä, mutta kuitenkin niin lähellä.
Sydämeeni olette tehneet lämpimän pesän,
kodin saivat sieltä monet muistot.
Tänäänkin
raotan sydäntäni,
otan varoen esiin - muistot -
silkkipaperiin käärityt...
Hyvää Pyhäinpäivää kaikille teille,
jotka ovat menetyksiä kokeneet,
sekä niille, jotka vielä siltä ovat säästyneet,
lämpöä, valoa, välittäkäämme toisistamme!
4 kommenttia:
Aivan mahtava runo,
itselleni tuli melkein itku kun muistelin rakasta tätiäni joka menehtyi kuusi vuotta sitten mutta muistot säilyvät aina!
Saanki linkittää runon blogiini niin että se tulee sinun sivulle?
Kiitos!
Linkitys tehty...
Mukavaa pyhäinpäivää!
Voi kuinka kaunis runo täynnä ajatusta.kiitokset
Marikalle hänen blogistaan heti tämän hivvasin.Minullakin on tuo ajatus että niin kauan kuin poisnukkuneen muisto löytyy läheisten sydämmistä ihmisestä jää jotain kongreettista,ei sen kivitalon rakentajaa enää vuosien päästä kukaan muista.minun rakkaat ukkini ja mummoni ja Iisalmen mummo ne on miun syrämmes eikä ne sielt lähde kun miun kuoltua .ja kyllä tietty tulee kerrottua omille lapsille ja tytöt kantaa mummojen nimiä.Huomenna mennään koulun jälkeen Lappeenrantaan tyttöjen ukin haudalle,miun isän kuolemasta ei vielä kahta vuottakaan.Pariisin vanhalla hautuumaalla huomasin kuinka ihmiset hoitaa ja käy hautuumailla siellä vähän tietty mennyt ylikin.
Kiitos, kyllä oli aivan hyvä pyhäinpäivä sentään, vaikkei tuota 42. hääpäivää enää saatukaan.
Tikan seurakuntasalissa oli oikein kaunis sanajumalanpalvelus, jossa tämän alueen kaikille vuoden aikana kuolleille sytytettiin nimeltä mainiten kynttilät. Hautausmaalla oli kransseja ja kynttiköitä, tosi kaunista ja tunnelmallista.
Lähetä kommentti