Poimin nämäkin mukaani tänne uudempaan blogiini - eli joskus synkkinä hetkinä olen kirjoittanut tällaista(kin) ja löysin siivotessani vanhan, kuluneen vihkon, jossa sydämeni tuotoksia oli - taisi olla vaikiaa rakkautta....
Sydämessäni on suuri haava
- paikkauksen jälkeenkin se irvistelee;
ja sydäntäni jomottaa.
Särkylääkkeeksi rakkautta, lääkäri sanoo
mutta miten uusi rakkaus
voi paikka-aineena toimia
- pitäisikö ostaa uusi sydän,
erikoistarjouksessa vain tänään,
alesydän aleihmiselle
- toimivuutta ei taata!
**************
Syksyn viimassa vapisenkuin lehti puusta irrottaudun menneestä,
mutta olenko ehyt persoona
ilman menneisyyttä,
vain puolikas ihmisyyttä?
Se selviää myöhemmin - ja päästän irti
Katso syksyn lehtien värikirjoa
elämä itsessään on kuin kirjava räsymatto,
kuteet väliin sekaisin….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti