Kyllä nauratti katsella itsenäisyyspäivän vastaanottoa - ei se aihe eikä mikään, vaan oma suhtautuminen - työpaikassa, jossa teen keikkoja, on yksi ihana ja lämminhenkinen immeinen - ja hänen tyttönsä oli tuossa juhlassa kutsuttuna - huusin hipheitä, kun Kati tuli kättelyvuoroon ja vielä selostaja mainitsi nimeltä ----- niinkuin se minua koskisi silleen------hih-----
Hieno oli juhla ja kommeet puitteet - jäin miettimään, että miltähän se minusta tuntuisi äitinä, jos oma poika olisi joskus tuolla - en varmaan pysyisi "nahoissani" - ja huuto raikaisi Äkäslompoloon saakka......
Kivaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti