Me, yhteen jo hioutuneet,
kuin yhdestä puusta veistetyt,
miten kuitenkin joskus,
sanasi ovat minulle kuin hieroglyfejä,
en osaa niitä lukea, en tulkita,
niinkuin sinä et minun
ajatuksiani ymmärrä,
kunnes taas
tasapaino tulee takaisin,
kuin pitkältä matkalta,
hengästyneenä,
mutta voittajana maaliin selviten,,,,,
3 kommenttia:
Vautsi miten upea runo.
Mahtava runo, ihan osu kohdalleen mei aamupala keskusteluun:)) kiitos runosta
Hieno runo!
Lähetä kommentti