Tämän päivän sana on VERHO Tarina päivässä -haasteessa.
Ihana aamu, ajatteli Kaisa heti herätessään. Hän avasi verhot ja huomasi auringon paistavan niin ihanasti, lumet suorastaan sulivat silmissä! Tästä tulee hyvä päivä!
Kaisa nautti vapaapäivästään - mitä sitä suotta vaatteita enemmälti laittamaan, omassa kodissa. Hän kekkaloi alusvaatteissaan sinne tänne, kiireettömästi, hyräillen vanhaa biisiä -----kun silmäni mä auki saan------ no, huomenna sitten kulta olisi jo vierellä, oli työmatkalle joutunut pikakomennuksella.
Yht´äkkiä Kaisa näki silmäkulmastaan, kun naapurissa oli jotain liikettä, kääntäessään katsettaan hän huomasi: verho oli liikahtanut nopeasti eestaas. Naapurin vanharouva oli siis kotona, ja sitten Kaisa huomasi taas verhon liikkuvan, seuraten Kaisan askelia, ja hän muisti olevansa alusvaatteissa - tulipa äkkilähtö - mutta ei etelään - vaan makuuhuoneeseen hilpaisemaan enemmän vaatetta päälleen. Kaisa muisti, että vanharouva oli joskus ennenkin raotellut verhojaan samalla lailla ja joskus hän suorastaan oli mulkaissut paheksuen Kaisaan päin, silloinkin hän oli ajattelut, että mikähän paha mieli naapurilla oli.....no, mitäpä Kaisa puuttumaan toisten asioihin......
Kaisa päätti lähteä lenkille auringon siivittämin askelin, matka taittui kuin itsekseen luontoa ihaillen. Takaisin tullessaan hän huomasi verho-naapurinrouvan olevan myös pihalla. Kaisa ajatteli ensin mennä tervehdyksen jälkeen heti sisälle, mutta päätti sitten kuitenkin jäädä vaihtamaan kuulumisia. Vanharouva oli hieman ynseähkö, mutta kun Kaisa oli hyvällä tuulella, hän päätti olla välittämättä puhekaverin vähäsanaisuudesta ja jutteli niitä näitä. Vähitellen, kuin auringon sulattama lumi, vanharouvakin suli ja alkoi juttelemaan. Kaisa kutsui naapurin kahveelle, ja siinä turistessa vanharouva kertoi kaikkia huonoja kuulumisiaan: rakas kissaseuralainen oli jäänyt auton alle, hyvä ystävä oli sairaalassa, juttukaveria ei ollut ollut vähään aikaan
- ja silloin Kaisa ymmärsi vanhanrouvan mielenliikkeet aiemmin - hänhän oli vain yksinäinen, kissallekaan kun ei voinut enää jutella ja lempiystävä oli sairaalassa omissa murheissaan. Siltä istumalta Kaisa kutsui vanhanrouvan syömään luokseen - ja siitä lähtien Kaisa ohikulkiessaan - ja ihan varta vasten - kävi vanhanrouvan luona - kuinka paljon onkaan yksinäisyyttä maailmassa----------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti