Tarina päivässä

3. päivän sana on 

KARKUTEILLÄ

Vili oli eläväinen pieni poika, hän se sitten kerkesi joka paikkaan, oli niin vaahteraeemelimäinen persoona kuin jos kuka! Ja miten utelias maailmalle, aina kyselemässä, mikä tuo on, mitä tuolla tehdään jne....

Eräänä päivänä äiti oli päästänyt Vilin etukäteen pihalle ja äiti puki sillä aikaa pikkusiskoa, eli vain pienen hetken Vili kerkesi olla pihalla itsekseen.,,,,,mutta sekin hetki oli liikaa,,,,,

Mikäs tuolla metsässä pilkottaa, jokin punainen,,,,,sitä pitää mennä katsomaan lähempää,,,,,ja niin Vili luikahti metsään, ajattelematta sen enempää. Hän kulki ja kulki ja etsi sitä punaista. Vuhdoin hän saapui merkillisen punaisen luokse - se olikin punainen sydämenmuotoinen ilmapallo, Olikohan se naapurin Kaisan synttäreiltä karannut ilmapallo vai mikä lie. Vili kurkotti käsiään kohti ilmapalloa, kun se taas nytkähti hieman kauemmas, Vili perässä. Niin kulkivat peräkkäin ilmapallo ja Vili, pitkän tovin, kunnes ilmapallo karkasi taivaalle taas.

Vili kääntyi pettyneenä takaisin kotiinsa - mutta missä oli hänen kotinsa - ei näkynyt kodin piippuakaan ja ympäristö oli vieraan näköinne. Vilin sydäntä kylmäsi, mitä olin taas tehnyt.....

Vili istui hetken kivelle miettimään, miten kodin löytäisi. Siitä kiveltä pieni jänönpoika Osku, joka oli seurannut Vilin tekosia kauempaa, ja nyt uskalsi Viliä lähestyä. Vili ilahtui pienen jänösen tulosta niin, että kyynel herahti hänen silmiinsä, kuin häpeillen hän pyyhkäisi kintaallaan sen pois, eihän pojat itke,,,,vai itkevätkö,,,,

Jänö Osku alkoi vipeltämään jonnekin ja Vili unohti taas kodin lähtien kompastellen juoksemaan Oskun perään. Osku oli aikamoinen viliskantti hänkin ja osasi pompiskella niin nopeaan, että Vilillä oli aikamoinen tekeminen siinä, että pysyi perässä. 
Mutta mitä ihmettä - nythän Vili älysi, missä oli! Kotitalon katto pilkotti jo näkyviin - ja Vili arvasi, että Osku-jänö oli johdattanut hänet kotiin! 

Sen päivän jälkeen äiti entistä tarkemmin vartioi Viliä, mutta välillä hän pääsi kurkkaamaan yksin lähimetsään - ja monta kertaa hän näki tutun korvaparin - siellä - kuin vartioiden - oli Osku. Siitä Vili tiesi, että hänellä on uusi ystävä, joka hädän tai muuten vain auttaa ystävää!
Sen pituinen se!

-----tämän tarinan kirjoitin saman tien, enpä paljoa miettinyt,,,,eli en yhtään,,,heh,,,,,arvosteluja saa antaa,,,