maanantai 26. lokakuuta 2009

Sydän itkien...

On se kumma tuo onko-se-nyt- Murphyn laki - kun on kivoja ja iloisia päiviä, niin johan takavasemmalta iskee sitten jotain muuta....
Poikani (nyt 14 vee) on aina ollut hieman koulukiusattu, on tasaisia, pitkiä jaksoja, jolloin kaikki sujuu hyvin, sitten taas jotain tapahtuu. Kiusaaminen ei ole ollut mitään hakkaamisia tms. .- mutta pientä tönimistä, nimittelyä jne.
Tänä syksynä sitten se taas alkoi, tönimistä, nimittelyä, eräänä päivänä oli kaikki tullut yhdellä kertaa - tönimistä, repun heittelyä, haukkumista -> hammasraudoista, murrosikäisen rasvahiuksista, kaksoisleuasta........ja poika illalla murheellisena totesi, että paskin päivä ikinä...ja sanoi, että teki mieli laittaa sormet kurkkuun - johtuen tuosta lihavuushaukkumisesta. Aiemmin mietti (Kauhajoen vuosipäivänä) - että tuleeko hänestäkin, kun hän on myös koulukiusattu, niin joku tappaja......

Kaikkea sitten käsiteltiin koulussa ja taas nyt viime viikolla loman jälkeen oli kaksi ihanaa päivää, poika oli iloinen, reipas, onnellinen, hullutteli ja vitsaili illalla - kunnes sitten keskiviikkona oli saanut eri pojilta tekstarin - "hahaa, mä tapan sut!" - muka vitsinä selittivät myöhemmin.
Palaveria käytiin perjantaina edellisistä tapauksista, tämä viimeinen vielä käsiteltävänä.

Äidin sydän tuntuu murtuvan, aina kun ajattelen näitä asioita on kuin suuri kivenmurikka olisi painamassa harteitani alas - miten sitten kokee tämä vielä niin pieni (henkisesti ) poika, joka ei osaa puolustaa itseään.....

Onni on se, että hän pystyy vielä toistaiseksi ainakin puhumaan minulle kaikkia asioita - illalla ennen nukkumaanmenoa käymme läpi päiväänsä - kertoo hyvät, mutta ennenkaikkea ne mieltäpainavat asiat - kysyessäni, haluaisiko jutella jonkun ammattiauttajan kanssa murheistaan, sanoi riittävän tämä kotipsykologi :) - näillä mennään siis toistaiseksi ainakin...

Toivotaan, että nyt saadaan muutos ja stoppi tällaiselle näillä koulun toimenpiteillä ja jos ei ne auta, pitää siirtyä poliisitoimiin (?) - ainakin luokanvalvojasijainen on ottanut asian vakavasti....

13 kommenttia:

AN kirjoitti...

voi rakas ystävä--surullista ja ahdistavaa luettavaa näin sivullisenakin--kuinka onkaan äitinä vaikeeta olla tuossa tilanteessa--voimia ja haleja täältä sinulle!!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia teille.
Koulukiusaaminen on kauheaa, olen joutunut seuraamaan vierestä kun läheistäni kiusattu. Kiusattu joutui lähtemään koulusta, kiusaaja jäi jatkamaan, etsi vain uuden uhrin.
On se kumma ettei opettaja puutu asiaan, he vain sulkevat silmänsä ja silloinhan ongelmaa ei ole.

Marika kirjoitti...

Oikein kylmät väreet menivät kun luin jutun!
Itse oli koulukiusattu alaluokilla (liikalihavuuden takia) mutta en asiasta pahemmin kotona jutellut koska oma äiteni ei oikein sitä uskonut, annoin vain kaiken mennä... Yläaste ajan olinkin tukioppilas ja puutuin pieneenkin kiusaamiseen koska muuten siitä tulee iso juttu varsinkin kiusatulle! Sen huomasin että kiusattu oli itsekkin avun tarpeessa...
Joka kiusaamiseen pitää puuttua ja olla yhteydessä kouluun mutta joksus koulut hiukan vähättelevät tilantetita niin silloin kannattaa ottaa yhteyttä ylempään tahoon! Tuo teksti viesti on kyllä todella paha juttu ja se kannattaa säilyttää jotta on näyttöä jatkossa!
Valopilkkuna näen että lapsesi puhuu asiasta!

Voimia!

Viipula kirjoitti...

Voimia kovasti sinulle ja pojallesi, tällainen tilanne ahdistaa varmasti. Äitinä sitä toivoisi, että lapset saavat onnellisen elämän. Toivottavasti asia korjaantuu pian!

Leenamummi kirjoitti...

Tosi ikävää, että poikasi joutuu tällaista kokemaan, rohkeutta ja voimia hänelle!
Onneksi koulussa on asia otettu vakavasti, tuntuu vain joskus, ettei esimerkiksi kiusaajan kotona asiaa tahdota uskoa eikä siihen osata puuttua. Joskus hyvä keino voi olla jutella porukalla opettajan, kiusaajan ja hänen perheensä sekä kiusatun ja hänen perheensä kesken, jos tilanne jatkuu toimenpiteistä huolimatta ennallaan.

Ritva kirjoitti...

Itse vastaan:
Yksi palaveri pidettiin viime viikolla, mukana vanhemmat, pojat, luokanvalvoja ja erityisope, joka erikoistunut kiusaamisasioiden selvittelyyn ja sen kyllä huomasi - miten fiksusti osasikin ottaa asiat esille!
- ja uskon ja rukoilen, että tämän kiusaajan osalta ainakin rauhoittuisi tilanne. Tuo tekstiviestijupakka käsitellään ymmärtääkseni tänään maanantaina. Jos tilanteet kuitenkin jatkuvat, on meidän kannanotto paljon tiukemmille toimenpiteille!

Onneksi tosiaan koulussa näyttäisi suhtauduttavan vakavasti asioihin!

Sydämellinen kiitos teille ihanat, välittävät ihmiset!

saril kirjoitti...

Voi itkut, koulukiusaaminen on todella kurja asia. Tuon ikäinen on vielä todella haavoittuvainen ja ottaa varmasti kaiken "itseensä".
Kumpa saataisiin asiat niin, että kiusaaminen olisi koulun vastuulla ja heillä velvollisuus puuttua siihen. Nyt kuuluun liian paljon surullisia tarinoita, että koulussa katsotaan läpi sormien, koska asia ei kuulu heille.

Toivon koko perheelle voimia ja jaksamisia asian kanssa!

Marja-Leena kirjoitti...

Hyvä kuitenkin, että poika kertoo tuosta kiusaamisesta eikä haudo itsekseen. Toivottavasti osaat oikealla tavalla tukea häntä ja koulussa hallitsevat oikeat keinot.

Aina kiusaajien rankaisu ei ole paras mahdollinen ratkaisu, koska siitä voi tulla vielä ilkeää kaunaa, jonka seurauksista ei tiedä. Olisi hyvä miettiä, mistä asioista tuo kiusaaminen on lähtenyt liikkeelle. Voisiko kiusaajiakin jotenkin auttaa, koska siellä puolella on jotain pahasti vinossa, kun sillä tavalla loukataan ja tehdään pahaa koulukaverille.

Kerro pojallesi, että rakastat ja välität eikä poika voi kasvaa murhaajaksi, jos ymmärtää oman ihmisarvonsa, miten arvokas ihminen hän Sinulle ja miten hän voi itse päättää, rupeaako kostajaksi. Kukaan ei voi kenenkään ihmisarvoa hävittää, jos kiusattu ymmärtää, miten tyhmiä nuo tyypit ovat. Mieti, miten voisit vahvistaa poikasi itsetuntoa.

Kiusaajilla on varmasti surkea olo heilläkin, lapsiahan kai hekin ovat. Pitäisi selvittää, mikä heistä on tehnyt tuollaisia pahantekijöitä ja voitaisiinko heille jotenkin näyttää, miltä tuntuu, kun kiusataan.

Joissakin kouluissa on jo käytössä menetelmiä, joilla kiusaamista käsitellään ja torjutaan.

Vaikea asia tosiaan, kun yhtä totuutta ei ole noissa kiusaamisasioissa. Joskus kuitenkin ankaratkin rangaistukset ovat paikallaan, jos kiusaajat eivät muuten lopeta. Silloin tosiaan voidaan jopa tarvita poliisia.

Marjut kirjoitti...

En voi muuta toivottaa kuin jaksamista! Mutta tuohon kiusaamiseen on puututtava. Jos koulu ei sitä tee, sitten rikosilmoitus.

Itse olen ollut kiusattu, mutta silloin siihen ei puututtu enkä edes kotona siitä puhunut, koska se ei olisi mitään auttanut.

Susa kirjoitti...

Jaksamista sinulle!! Sinusta on lapsellesi suuri turva ja apu, koska hänellä on sinut äitinä!! Aikuisena poika muistaa tukesi, jonka ansiosta hän pystyy käsittelemään nuoruusvuosiaan sekä jättämään ne taakseen ja elämään tasapainoista ja hyvää elämää!

Marjo kirjoitti...

Luin tätä ja tunsin oikein pahaa oloa. Itselläni on ollut vähän samantapaista vanhimman pojan kanssa. Ja nyt kun hän meni armeijaan ajattelin, että toivottavasti siellä ei satu mitään simputusta tai vastaavaa. Toisessa tuvassa on toista alokasta kiusattu ja nyt se johtaa toimenpiteisiin.
Sitä on näiden asioiden kanssa niin yksin ja kun ei tiedä mitä tekisi. Oma nuoreni on saanut elämän hyvin tasapainoon nyt. Pienemmän kohdalla tätä ongelmaa ei ole ollut ollenkaan.

Västäräkki kirjoitti...

Omaa, samanikäistä poikaani kiusattiin samaan tapaan alakoulussa, eikä sitä silloin otettu oikein kunnolla käsittelyyn. Kun poika siirtyi yläasteelle, heti ensimmäinen töniminen puitiin heti ja perusteellisesti, ja homma loppui siihen. Poikani oli niin helpottunut, että itselle tuli itku. Kertoi kaikille, että nyt hän on koulussa, jossa kiusaaminen lopetetaan.

Viime keväänä poikani kaveria samasta koulusta kiusattiin kotimatkalla. Poikani kannusti poikaa kertomaan vanhemmilleen ja opettajalleen, sanoi, että meidän koulussa ei kiusaamista tarvitse sietää. Ja niin vain sekin asia laukesi ja käsiteltiin, ja tämän toisen kaverin vanhemmat soittivat pojalleni ja kiittivät avusta.

Niin että siitä pahasta tuli myös hyvää, kuten tuossa edellä joku kirjoitti omista kiusaamiskokemuksistaan ja sitten toimimisestaan kiusattujen tukioppilaana.

Jokainen kiusaamistapaus on aina otettava vakavasti, juuri niin kuin sinä ja pojan opettajat ovat tehneet. Joka ikinen kerta, jokainen pienikin juttu. Vain sillä tavalla se saadaan loppumaan.

Pojallesi on ollut iso opetus välittämisestä se, miten olet asiaan suhtautunut. Hän on nähnyt, että voi luottaa apuusi, ja että olet hänen puolellaan vaikeassa asiassa. Se on todella iso asia, ja hän tulee muistamaan sen koko ikänsä.

Teillä on hieno suhde, ja sinulla hieno poika. Ja jos kiusaamisesta jää hänelle liikaa painolastia, ota rohkeasti yhteyttä psykologiin. Nuorta mieltä on niin paljon helpompi hoitaa kuin vuosien kärsimysten vääntämää.

Voimia teille molemmille!

bissecat kirjoitti...

Tosi kamalaa!!Liityin joku aika itte facabookissa ryhmään yksikin kiusattu on liikaa.Minun kouluaikani yläluokilla oli yhtä h..anteeksi pahoinpitelyineen haukkumisineen tavaroiden särkemisineen ja särkemisineen.Eli painajaisia näen vieläkin ,mutta en ole ketään halunnut tappaa.Minä yritin viestittää vanhemmille ,mutta äiti oli sairaalassa paljon ja isä ei jaksannut puuttua asioihin .Nyt kun oma tyttö oli alaluokilla kiusauksen kohteena puutuin heti.Enkä kestä kun sanotaan" meidän koulussa ei kiusata"silloin asiat lakaistaan maton alle.Sisareni poika myös kokonsa ja huonon liikuntakykynsä takia kiusattu alaluokilta joutui jättää koulun kesken ja jatkaa iltalukiossa. Jotenkin kun pystyisi uttamaan ,on niin väärin että lapsi joutuu pelkäämääm koulussa ja ihmettelen mikseivät opettajat puutu näihin asioihin heti kun eiväthän ne ihan piilossa kaikki tapahdu.