Tänään on Vain elämää -jaksossa Samuli Edelmannin päivä.
Siitä jäin miettimään ensimmäistä - ja ainoaa live-esitystä, minkä olen häneltä nähnyt.
Asuimme aikoinaan mieheni kanssa Kuopiossa. Töissä eräs työntekijä halusi ehdottomasti mennä seuraavana iltana katsomaan tätä Samulia, oli mahdoton fani. Kukaan ei oikein innostunut keskellä viikkoa lähteä jonnekin kapakkiin, mutta minä sitten päätin kuitenkin, että lähdetään.
En ollut mitenkään fani, mutta silloin ajattelin, että hän on ihan ookoo esiintyjä.
Muutin mieleni täysin - paikka ensinnäkin oli juuri sopiva, pieni, hämyinen ravintolatila. Ja kun hän alkoi laulaa - olin myyty!
Herkkä, taianomainen tuokio - laulu pehmeästi soljuvaa, kiireetöntä, esiintyminen eleetöntä ja rauhaisaa - tuntui, että hän lauloi vain minulle -minustahan tuli melkein fani!
Nykyäänhän hän pitää suurempia konsertteja, RUKOUS-tyyppistäkin hengellistä musiikkia jne.....
---------------------
Ja tähän loppuun oma runontapainen:
Rukous
Kuiskaan rukouksen
- se äärettömiin katoaa,
kohti korkeuksia
ääni hajoaa.
Kuuleeko sitä kukaan,
siitä ainakin lohtua saan
- kuulee, uskon niin
ja katson taivaisiin.
1 kommentti:
En ole koskaan Samulia livenä nähnyt, mutta olen myös melkein fani :)
Lähetä kommentti