keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Maailman menoa. Bryssel

Sydän tunnetta täynnä,
läikkyen yli,
kyynelsilmin,
ajatusten siivin 
heidän luokseen,
ja meidän kaikkien.
Maailma on murtunut 
- jälleen,
mutta emme anna periksi.

2 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Ei voi kuin yhtyä runosi tekstiin ja ihmetellä tätä pahuutta.
Mutta siitä huolimatta koitetaan löytää se pääsiäisen ilo ja riemu

Marjut kirjoitti...

Tämä kosketti minua henkilökohtaisella tasolla, koska poikani työmatka kulkee räjäytetyn metroaseman kautta. Onneksi hän oli jo työpöytänsä ääressa, kun pommit paukkuivat. Mutta tämä ei sulje pois surua muiden läheisensä menettäneiden puolesta.