keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Pohdintaa nuoren elämässä

Poikamme on yläasteen viimeisellä luokalla. Koulujen yhteishaku on käynnissä. Tänään poikani tekee ratkaisut ja valinnat, minne hän haluaa mennä opiskelemaan - lukio ei ole oikein ollut todellinen vaihtoehto, koska on perinyt äidiltään aikas huonon matikkapään, lisäksi ruotsi, biologia tuottaa ongelmia. Lukuaineet, englanti, tietotekniikka sujuu mukavasti. Pohdimme tuota lukiota ja päädyimme tähän ratkaisuun.

Merkonomi, datanomi, media-assistentti.....siinä ilmeisesti TOP3.

Jäin pohtimaan sitä, että miten tällainen kohta 16-vuotias pitäisi jo tietää, mitä haluaa isona, mistä löytyy ne oikeat vaihtoehdot, oikea suunta elämälle....

Muutenkin lehdessä oli juttua nuorten alkoholin- ja huumeidenkäytöstä jne ja se yksi huumemainos (äiti laittaa siteen silmille, ei huomaa oman lapsen kokeiluja) - tämä maailma on kyllä todella raadollinen, kaveriporukassa voi mennä porukan mukana, ei ole omaa tahtoa...

Minä en toivottavasti ole tuo lappu silmillä oleva äiti - olemme pojan kanssa puhuneet monia asioita, tästäkin sanoi kyllä, että koulussa taitaa olla monia, jotka kokeilevat tai ovat viikonloppuisin humalassa, 15-16-vuotiaat.
Samoin mielenterveysongelmat, oman itsensä löytämisen tuska, itsekritiikki oman ulkonäön suhteen.....tuskatilat ovat monisäikeisiä ja vaikeita - jos ei kotona pysty puhumaan, mihin nuoren maailma on menossa....

Välillä poika ei ole kovin innokas puhumaan asioistaan, mutta "väännän" asioita, että kertoo, kysyn myös paljon - joskus sanoo, että miks aina kyselet - sanon, että koska rakastan häntä ja olen kiinnostunut hänen elämästään, tekemisistään ja tunteistaan.........

Toivottavasti poikamme löytäisi oman paikkansa elämässä mahdollisimman kivuttomasti, ilman suurempia murheita, ongelmia.........katson tuonne taivaisiin toivoen......

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Muistan kun Jnaitan piti valita Luokion...Se oli niin tuskan takan...Likalla paniikki että jos hän valitsee väärin... Olen aivan samaa mieltä kanssasi että liian nuoria on..En minä edes äitinä voisi päättää..(Tiedän että monen mielestä se on väärin) Mutta sehän on lapsen tulevaisuus.. Ihanaa kun pystyt juttelemaan poikasi kanssa noin avoimesti! Se tulee helpottaa sitten lukio aikana, mielestäni Janita on tarvinnut äitiä eniten juuri nytten lukio aikana..tukena, ihan vaan jutella asioista!

Marjut kirjoitti...

Murrosikä on hanakala aika. Pitää kaiken myllerryksen keskellä tehdä vaikeita valintoja. M meni lukioon, koska ei lainkaan tiennyt, mitä haluaisi tehdä. Vieläkin asia on mietinnässä ja atopia rajoittaa vaihtoehtoja entisestään.

Unknown kirjoitti...

Niin, Ritva, ei ole tullut spostia vielä. Voi olla myös mun, se on kanssa renkkaillut viime aikoina! Laitatko uudestaan tulemaan! Ihanaa viikonloppua!

Manna kirjoitti...

Meillä on juuri sama vaihe meneillään ja olen käynyt läpi samanlaisia ajatuksia..

"Turvallista matkaa,
me toivotamme näin,
on aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa,
aalloilla elämän.
Kanssa Hyvän Ystävän!"

Blogissani on sinulle jotakin, käyhän kurkkaamassa!

Västäräkki kirjoitti...

Meillä tuskailtiin viikko sitten ihan saman ongelman kanssa. Todella tuskailtiin, poika oli ahdistunut ja nukkui huonosti. Tämä siitä huolimatta, että jo aikaa sitten päädyimme siihen, että poika menee kymppiluokalle ja miettii sitten, mihin suuntaa jatko-opintoihin.

Mielenkiintoista sinänsä, että kun lopulta ne viisi vaihtoehtoa löydettiin, listalla oli datanomi ja media-assistentti. =)

Olen joskus varovasti puhunut pojalle lukiosta, mutta se tuntuu olevan liian kovaa rääkkiä. Pojalle tuottaa matematiikka ja kielet, varsinkin ruotsi, vaikeuksia, lukuaineet sujuvat hyvin. Mutta eipä tuo lukio mikään autuuden ehto ole. Kunhan löytäisi alan, jossa viihtyy!

Samaa mieltä olen, että 15-vuotias on ihan liian nuori päättämään elämänsä suuntaa. Saahan niitä opiskelupaikkoja vaihtaa ja muuttaa suunnitelmia, mutta isoja juttuja nämä ovat silti. Itse lukion käyneenä se olisi tuntunut helpolta vaihtoehdolta, siirretään päätöksiä kolmella vuodella. Mutta nykylukio on niin vaativa oppimisvaikeuksista kärsivälle, että halu opiskella pitäisi olla palava. Ja sitä se ei ole.

Raakaa aikaa tämä on nuorella tosiaan muutenkin. Juuri tässä yhtenä iltana poika vuodatti sydäntään. Kyllä on härskiä ja julmaa, miten nuoret kohtelevat toisiaan. Onneksi poika puhuu, siinäkin olemme samanlaisessa tilanteessa. Mutta huolissani olen, maailma on kylmä paikka haavoittuvalle poikaselle.

Käsiä laitan ristiin minäkin ja pyydän erityisen valppaita enkeleitä pojan rinnalle. Kasvaminen sisältää aina kipua. Siihen voimia myös sinulle!