sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tunteiden pakastus


Olen kehitellyt ajatusta oman kirjan tms. kirjoittamisesta. Nyt olen pikku hiljaa alkanut työstämään sitä - muutama lause kerrallaan. En tiedä, saanko sitä koskaan lähetettyä ja valmiiksi, mutta onpahan ainakin itselle terapeuttista - aiheeni on nimittäin koulukiusaaminen - poikani kokemuksista pohjaten ja tarinassa käsitellään paljolti myös minun kannaltani asiaa ja koko perheen, miten se vaikutti meihin kaikkiin....... Saapi nähdä....

Kun tänään muutaman lauseen kirjoitin koneelle ja mietin asioita, pullahti tällainen runontapainen asian tiimoilta - siksi ehkä aihe tällainen synkkä...

                  Tunteita
                  - voiko niitä pakastaa?
                  Ottaisi sitten sulamaan
                        vähän kerrallaan...
              - ettei käyttäisi kaikkia
                    tunteita yhdellä kertaa
                       - ettei jäisi sitten vain
                   tyhjä rasia,
                 ammottavana tyhjillään,
                       ei olisi enää
                     mitään
                            annettavaa.......

-------
PS.
Muuten kyllä olo on mukava, etten synkistele täällä alvariinsa :)
Iloa päivääsi - täällä ei kyllä paljoa käy porukkaa kuikkimassa, mutta hyvä, jos joskus edes joku eksyy tänne...

5 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Hienoa Ritva, olenkin odotellut että aloitat kirjaa työstämään.
Totta kai nyt annat tulla kaikki tuntemukset paperille. Tuo aihe on sellainen että se on aina ajankohtainen.
Runoja sekaan, kun senkin homman hallitset.
Mukavaa alkavaa heinäkuuta ♥

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

Tuosta runosta on hyvä alkaa kirjoittaa kirjaa.
Multa ei syntyis yhtään runonpätkää.

mate kirjoitti...

Aihe on aina ajnkohtainen, eikä siitä koskaan puhuta liikaa. Ja runoja vaan, kun sellainen lahja on annettu :)

kosotäti kirjoitti...

Kannatan kirjoittamistasi, aihe on tosi ajankohtainen ja koskettava.
Siitä on aikaa yli 50 vuotta kun minua kiusattiin koulussa, huonot vaatteet oli syynä, ja vieläkin ne muistot satuttaa.
Tuo runosi on tosi puhutteleva,kiitos siitä.

Marjut kirjoitti...

Olin itse aikoinaan koulukiusaamisen kohteena, joten aihe koskettaa edelleen. Jään odottamaan kirjan valmistumista.